Hei taas,
nyt jatkan kertomustani elämästäni, kun luovuin kruunustani Ruotsissa kesäkuussa 1654.
Syitä kruunusta luopumiseen riitti. Taloustilanteemme oli heikko ja jouduimme tekemään monia epätoivoisia ratkaisuja, enkä voinut pitää yllä kulttuurista tasoa Ruotsissa niin kuin olisin halunnut. Halusin olla hyvä ja antelias kuningatar, ja olin antanut paljon tunnustuksia ja tiloja uskollisille ruotsalaisille. Se osoittautui kuitenkin taloudellisesti ongelmaiseksi ratkaisuksi ja olin valmis myöntämään virheeni. En ollut parhaimmillani kuningattarena, vaikka minut oltiinkin koulutettu siihen. Olin myös kiinnostunut katolisesta uskosta, ja sitä ei pidetty hyvänä kiinnostuksen kohteena luterilaiselle kuningattarelle. Hallintoaikanani valtakuntani itäinen osa Suomi, oli läänitetty lähes kokonaan aatelisille suvuille. Millainenkohan paikka Suomesta tulisi jos se ei olisi enää osa Ruotsia tai aatelisten hallussa?
Halusin olla vapaa ja itsenäinen, enkä ollut kiinnostunut perhe-elämästä. Siihen minua kuitenkin yritettiin pakottaa painostamalla minua naimakauppoihin. Päätin mieluummin lähteä elämään toisenlaista elämää, joten ilmoitin luopuvani kruunusta.
Säädyt sopivat nopeasti elatuksestani ja sain myös muita oikeuksia, kuten oikeuden suvereniteettiin ja hoviväkeni hallitsemiseen ja vastuuvapautukseen velasta. Seuraavana päivänä hylkäsin minulle tarjotun laivueen, ja lähdin maasta valepuvussa Manner-Eurooppaan. Asuttuani ensin jonkin aikaa Antwerpenissä jouduin panttaamaan monia rakkaista arvotavaroistani, jotta rahani riittäisivät juokseviin kuluihin. Käännyin Brysselissä salaa katoliseksi, ja viivyttyäni siellä vuoden, jatkoin matkaani Roomaan.
Katoliseen uskoon kääntymiseni oli monille valtava järkytys Ruotsissa. Toivon että vielä jonain päivänä jokainen saa Ruotsissa uskoa mihin haluaa, ja elää uskonsa mukaisesti ilman vastustusta.
Saavuin Roomaan 1655 juhlallisin menoin, ja otin käyttöön uuden nimeni, Maria Alexandra. Asetuin asumaan Farnesen palatsiin, kun nykyään olen asunut jo pitkään Riarion palatsissa. Kirjoitan teille tätä tarinaani Kristiinana, sillä se on edelleen virallinen nimeni. Olen tutustunut täällä moniin merkittäviin katolisiin ja saanut rakkaita ystäviä. Rakkain ystäväni ja ihailuni kohde on kardinaali Decio Azzolino. Toivon saavani elää elämäni täällä loppuun asti, ja toivon että asiat Ruotsissa ovat hyvin ja kansalaiset ovat onnellisia. Olen käynyt vanhassa kotimaassani kaksi kertaa ja todennut ilokseni valtakunnan voivan hyvin.
Kuvissa on rakas Decio ja kotini, Palazzo Riario.
Kristiina
(kuvalähteet: http://bit.ly/2gbiuPE ja http://bit.ly/2fTJUb5)
(muut lähteet: www.tiedetuubi.fi/ihmiset/ruotsin-kuningatar-luopui-kruunusta ja Wikipedia: Kuningatar Kristiina)
nyt jatkan kertomustani elämästäni, kun luovuin kruunustani Ruotsissa kesäkuussa 1654.
Syitä kruunusta luopumiseen riitti. Taloustilanteemme oli heikko ja jouduimme tekemään monia epätoivoisia ratkaisuja, enkä voinut pitää yllä kulttuurista tasoa Ruotsissa niin kuin olisin halunnut. Halusin olla hyvä ja antelias kuningatar, ja olin antanut paljon tunnustuksia ja tiloja uskollisille ruotsalaisille. Se osoittautui kuitenkin taloudellisesti ongelmaiseksi ratkaisuksi ja olin valmis myöntämään virheeni. En ollut parhaimmillani kuningattarena, vaikka minut oltiinkin koulutettu siihen. Olin myös kiinnostunut katolisesta uskosta, ja sitä ei pidetty hyvänä kiinnostuksen kohteena luterilaiselle kuningattarelle. Hallintoaikanani valtakuntani itäinen osa Suomi, oli läänitetty lähes kokonaan aatelisille suvuille. Millainenkohan paikka Suomesta tulisi jos se ei olisi enää osa Ruotsia tai aatelisten hallussa?
Halusin olla vapaa ja itsenäinen, enkä ollut kiinnostunut perhe-elämästä. Siihen minua kuitenkin yritettiin pakottaa painostamalla minua naimakauppoihin. Päätin mieluummin lähteä elämään toisenlaista elämää, joten ilmoitin luopuvani kruunusta.
Säädyt sopivat nopeasti elatuksestani ja sain myös muita oikeuksia, kuten oikeuden suvereniteettiin ja hoviväkeni hallitsemiseen ja vastuuvapautukseen velasta. Seuraavana päivänä hylkäsin minulle tarjotun laivueen, ja lähdin maasta valepuvussa Manner-Eurooppaan. Asuttuani ensin jonkin aikaa Antwerpenissä jouduin panttaamaan monia rakkaista arvotavaroistani, jotta rahani riittäisivät juokseviin kuluihin. Käännyin Brysselissä salaa katoliseksi, ja viivyttyäni siellä vuoden, jatkoin matkaani Roomaan.Katoliseen uskoon kääntymiseni oli monille valtava järkytys Ruotsissa. Toivon että vielä jonain päivänä jokainen saa Ruotsissa uskoa mihin haluaa, ja elää uskonsa mukaisesti ilman vastustusta.
Saavuin Roomaan 1655 juhlallisin menoin, ja otin käyttöön uuden nimeni, Maria Alexandra. Asetuin asumaan Farnesen palatsiin, kun nykyään olen asunut jo pitkään Riarion palatsissa. Kirjoitan teille tätä tarinaani Kristiinana, sillä se on edelleen virallinen nimeni. Olen tutustunut täällä moniin merkittäviin katolisiin ja saanut rakkaita ystäviä. Rakkain ystäväni ja ihailuni kohde on kardinaali Decio Azzolino. Toivon saavani elää elämäni täällä loppuun asti, ja toivon että asiat Ruotsissa ovat hyvin ja kansalaiset ovat onnellisia. Olen käynyt vanhassa kotimaassani kaksi kertaa ja todennut ilokseni valtakunnan voivan hyvin.Kuvissa on rakas Decio ja kotini, Palazzo Riario.
Kristiina
(kuvalähteet: http://bit.ly/2gbiuPE ja http://bit.ly/2fTJUb5)
(muut lähteet: www.tiedetuubi.fi/ihmiset/ruotsin-kuningatar-luopui-kruunusta ja Wikipedia: Kuningatar Kristiina)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti