Hei rakkaat lukijani!
Ajattelin tässä kirjoituksessa avata teille lapsuuttani ja nuoruuttani, joista kuulitte jo hieman.
Synnyin siis Ruotsissa vuonna 1626 kuninkaalle ja kuningattarelle. He olivat jo pitkään toivoneet poikalasta kruununperijäksi, ja kunnialaukauksetkin olivat jo kanuunoissa odottamassa syntymäni julistamista. Itse asiassa syntyessäni kuninkaalliset kätilötkin jo ilmoittivat isälleni pojan syntyneen, ja vasta tätini kertoi isälleni minun olevan tyttö. Koska vanhemmilleni oli jo syntynyt kolme lasta kuolleena, isäni otti minut iloisena vastaan sukupuolestani huolimatta, Jo seuraavana vuotena hän julisti minut kruununperijäkseen, ja kuningattareksi ellei aviollista poikaa syntyisi.
Näin isäni viimeisen kerran vain kolme-vuotiaana tyttösenä, kun hän lähti taistelemaan Saksaan
katolisia vastaan. Hän kuoli vain muutaman vuoden kuluttua vuonna 1932. En tiedä kaikkea hänen kuolemastaan, mutta kuulin lapsena huhuja siitä. Kuulemma hänet oltiin löydetty hevosen tallaamana ja miekan lävistämänä, ilman vaatetusta. Olin surullinen hänen kuolemastaan, ja se myös muutti omaa rooliani hovissa.
Isäni muotokuva on oikealla puolella tekstiä.
Luonnollisesti isäni kuoltua äitini Maria Eleonoora huolehti minusta, mutta valtiopäivillä Ruotsissa 1634 päätettiin, että hän ei ole sopiva kasvattaja minulle. Minusta äidiltäni löytyi kaikki aikamme naisen hyveet ja paheet. Jo ennen kuolemaansa isäni oli nimittänyt valtakunnankansleri Axel Oxelstiernan holhoojakseni. Sain kaksi vuotta myöhemmin myös uuden kasvattajan, isäni sisaren kreivitär
Katariinan joka oli hoitanut minua jo pienenä isäni ollessa matkoilla. Katariinan kuoltua vain kahden vuoden kuluttua sain kaksikin kasvatusäitiä huolehtimaan minusta. Vasemmalla puolella tekstiä on kuva äidistäni.
Valtiopäivillä päätettiin myös kasvatuksestani, sillä minun täytyi oppia kaikki naiselle kuuluvat taidot ja toisaalta kaikki kuninkaalta vaadittavat taidot. Minusta täytyi tulla hyvä hallitsija, hyvä luterilainen ja minut täytyi saada "kiintymään" valtakunnan neuvostoon, säätyihin ja alamaisiin.
Suhteeni holhoojaani Axel Oxelstiernaan olivat aluksi hyvät. Hän oli
tasapainoinen ja rauhallinen ihminen, joka teki hyvää valtakunnalle. Kasvettuani vanhemmaksi ja lähestyessäni aikuisuutta minusta alkoi kuitenkin tuntua että hän käytti hyväksi ikääni ja sukupuoltani. Olin jo valmis aloittamaan täysi-ikäistyttyäni täydet toimenpiteet häntä vastaan, mutta saimme kuitenkin soviteltua riitamme.
Laitoin vielä oikealle puolelle tekstiä muotokuvan holhoojastani.
Nyt olenkin päässyt tarinassani jo aikuisuuden maailmaan, josta jatkan ensi kerralla.
Kristiina
(kuvalähde Axel Oxenstierna: http://bit.ly/2fzOoBl)
(kuvalähde Maria Eleonoora: http://bit.ly/2elHNwY)
(kuvalähde Kustaa II Adolf: http://bit.ly/2eVkhmL)
(muut lähteet: Wikipedia: Brandenburgin Maria Eleonoora; Kuningatar Kristiina; Axel Oxenstierna; Lutzenin taistelu, Kustaa II Adolf)
Ajattelin tässä kirjoituksessa avata teille lapsuuttani ja nuoruuttani, joista kuulitte jo hieman.
Synnyin siis Ruotsissa vuonna 1626 kuninkaalle ja kuningattarelle. He olivat jo pitkään toivoneet poikalasta kruununperijäksi, ja kunnialaukauksetkin olivat jo kanuunoissa odottamassa syntymäni julistamista. Itse asiassa syntyessäni kuninkaalliset kätilötkin jo ilmoittivat isälleni pojan syntyneen, ja vasta tätini kertoi isälleni minun olevan tyttö. Koska vanhemmilleni oli jo syntynyt kolme lasta kuolleena, isäni otti minut iloisena vastaan sukupuolestani huolimatta, Jo seuraavana vuotena hän julisti minut kruununperijäkseen, ja kuningattareksi ellei aviollista poikaa syntyisi.
Näin isäni viimeisen kerran vain kolme-vuotiaana tyttösenä, kun hän lähti taistelemaan Saksaan katolisia vastaan. Hän kuoli vain muutaman vuoden kuluttua vuonna 1932. En tiedä kaikkea hänen kuolemastaan, mutta kuulin lapsena huhuja siitä. Kuulemma hänet oltiin löydetty hevosen tallaamana ja miekan lävistämänä, ilman vaatetusta. Olin surullinen hänen kuolemastaan, ja se myös muutti omaa rooliani hovissa.
Isäni muotokuva on oikealla puolella tekstiä.
Luonnollisesti isäni kuoltua äitini Maria Eleonoora huolehti minusta, mutta valtiopäivillä Ruotsissa 1634 päätettiin, että hän ei ole sopiva kasvattaja minulle. Minusta äidiltäni löytyi kaikki aikamme naisen hyveet ja paheet. Jo ennen kuolemaansa isäni oli nimittänyt valtakunnankansleri Axel Oxelstiernan holhoojakseni. Sain kaksi vuotta myöhemmin myös uuden kasvattajan, isäni sisaren kreivitär
Valtiopäivillä päätettiin myös kasvatuksestani, sillä minun täytyi oppia kaikki naiselle kuuluvat taidot ja toisaalta kaikki kuninkaalta vaadittavat taidot. Minusta täytyi tulla hyvä hallitsija, hyvä luterilainen ja minut täytyi saada "kiintymään" valtakunnan neuvostoon, säätyihin ja alamaisiin.
Suhteeni holhoojaani Axel Oxelstiernaan olivat aluksi hyvät. Hän oli tasapainoinen ja rauhallinen ihminen, joka teki hyvää valtakunnalle. Kasvettuani vanhemmaksi ja lähestyessäni aikuisuutta minusta alkoi kuitenkin tuntua että hän käytti hyväksi ikääni ja sukupuoltani. Olin jo valmis aloittamaan täysi-ikäistyttyäni täydet toimenpiteet häntä vastaan, mutta saimme kuitenkin soviteltua riitamme.
Laitoin vielä oikealle puolelle tekstiä muotokuvan holhoojastani.
Nyt olenkin päässyt tarinassani jo aikuisuuden maailmaan, josta jatkan ensi kerralla.
Kristiina
(kuvalähde Axel Oxenstierna: http://bit.ly/2fzOoBl)
(kuvalähde Maria Eleonoora: http://bit.ly/2elHNwY)
(kuvalähde Kustaa II Adolf: http://bit.ly/2eVkhmL)
(muut lähteet: Wikipedia: Brandenburgin Maria Eleonoora; Kuningatar Kristiina; Axel Oxenstierna; Lutzenin taistelu, Kustaa II Adolf)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti