Hei taas!
Tänään jatkan kesken jäänyttä kertomustani elämästäni. Jäin kohtaan jossa täytin 18 vuotta, ja sain samaan aikaan täyden vallan hallita Ruotsia.
Otin valtaistuimen vastaan 8. joulukuuta 1644. Olimme osallisena suureen sotaan, jota käytiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella. Halusin alusta asti hallita itse, sillä siihen minut oltiin kasvatettu. Siitä syystä jouduinkin riitoihin Axel Oxenstiernan kanssa, joka oli tottunut hallitsemaan ja päättämään asioista. Välimme palasivat kuitenkin normaaleiksi kunhan sain hänet irrotettua vallasta, jota hän luuli edelleen pitävänsä, ja annoin hänen vaikuttaakin ulkopolitiikassa.
Minulla oli hovissani muutamia suosikkeja, joiden seurasta nautin erityisesti. Magnus Gabriel De la Gardie oli suuri ihastukseni hallintovuosieni alkuaikoina. Olin kiintynyt myös hovinaiseeni Ebbaan, joka oli minulle uskollinen ja läheinen. Hallintovuosieni aikana pääsin aateloimaan yli 300 sukua, muun muassa velipuoleni Kustaa Kustaanpojan, josta tuli odotuksieni mukaisesti vielä tärkeän aatelissuvun nokkamies.
Muutin Ruotsin kulttuuriseksi ja koulutusta arvostavaksi sivistyksen kehdoksi. Sain kuningattarena tukea oopperaa ja balettia, kehittää koulutusta ja kutsua tärkeitä sivistyshahmoja, kuten René Descartesin, hoviini vierailemaan. Suomeen, jossa minä sain alkuna Turun hovissa, perustettiin Turun akatemia. Ajatella että se akatemia saattaa toimia vielä kauan kuolemani jälkeen.
Sain tehtyä paljon hyvää vallassa ollessani, mutta en myöskään onnistunut täydellisesti. Vaarallinen tilanteemme ei ollut hyvä, sillä esimerkiksi Suomen pitäminen verottomana aatelisläänityksenä ei ollut viisain päätökseni. Hovin menot olivat valtavat. Toisaalta en tiedä millainen maailma olisi jos kaikilla olisi sama päätösvalta, ja kaikki olisivat samanveroisia. En tiedä millainen paikka Ruotsi olisi jos meillä ei olisi itäistä aluettamme Suomea.
Syitä kruunusta luopumiseeni siis oli, mutta siitä kerron myöhemmin.
Kristiina
(kuvalähde: http://bit.ly/2fQhDQr )
Tänään jatkan kesken jäänyttä kertomustani elämästäni. Jäin kohtaan jossa täytin 18 vuotta, ja sain samaan aikaan täyden vallan hallita Ruotsia.
Otin valtaistuimen vastaan 8. joulukuuta 1644. Olimme osallisena suureen sotaan, jota käytiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella. Halusin alusta asti hallita itse, sillä siihen minut oltiin kasvatettu. Siitä syystä jouduinkin riitoihin Axel Oxenstiernan kanssa, joka oli tottunut hallitsemaan ja päättämään asioista. Välimme palasivat kuitenkin normaaleiksi kunhan sain hänet irrotettua vallasta, jota hän luuli edelleen pitävänsä, ja annoin hänen vaikuttaakin ulkopolitiikassa.
Muutin Ruotsin kulttuuriseksi ja koulutusta arvostavaksi sivistyksen kehdoksi. Sain kuningattarena tukea oopperaa ja balettia, kehittää koulutusta ja kutsua tärkeitä sivistyshahmoja, kuten René Descartesin, hoviini vierailemaan. Suomeen, jossa minä sain alkuna Turun hovissa, perustettiin Turun akatemia. Ajatella että se akatemia saattaa toimia vielä kauan kuolemani jälkeen.
Sain tehtyä paljon hyvää vallassa ollessani, mutta en myöskään onnistunut täydellisesti. Vaarallinen tilanteemme ei ollut hyvä, sillä esimerkiksi Suomen pitäminen verottomana aatelisläänityksenä ei ollut viisain päätökseni. Hovin menot olivat valtavat. Toisaalta en tiedä millainen maailma olisi jos kaikilla olisi sama päätösvalta, ja kaikki olisivat samanveroisia. En tiedä millainen paikka Ruotsi olisi jos meillä ei olisi itäistä aluettamme Suomea.
Syitä kruunusta luopumiseeni siis oli, mutta siitä kerron myöhemmin.
Kristiina
(kuvalähde: http://bit.ly/2fQhDQr )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti