Onnitteluni 100-vuotiaalle Suomelle!

Suomelle ja sen kansalaisille,


onnitteluni saavutuksestanne. Olette olleet itsenäisiä jo 100 vuotta. On kuin olisi vain hetki siitä kun itse olin kuningatar, ja hallitsin Suomea osana Ruotsia. Tunnen suurta ylpeyttä katsellessani Suomen kehitystä niistä päivistä nyt itsenäiseksi hyvinvointivaltioksi.

Olette tasa-arvoisimpia yhteiskuntia koko maailmassa! Kun minä päädyin kuningattareksi, se johtui hyvästä asemastani, ja olin yksi harvoista ellen ainoa. Nyt naiset Suomessa voivat tehdä mitä kaikkea sitä samaa, mitä miehet ovat voineet jo tuhansien vuosien ajan. Naiset saavat kouluttautua niin pitkälle kuin haluavat, osallistua politiikkaan ja vaikka hallita koko maata. Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaa myös samansukupuolisten välisen avioliiton. Uskomatonta!
Minä en aikanani halunnut mennä naimisiin, tai olla miehen alistamana. Nyt voisin naida kenet haluan, oli se nainen tai mies.

Suomi on joutunut myös suuriin hankaluuksiin vuosisadan aikana. Kärsitte sisällissodasta, jonka jälkeen kuitenkin toimitte entistä yhtenäisemmin. Puolustauduitte talvisodassa suurta Venäjää vastaan ja selvisitte siitäkin. Teidät tuomittiin osasyyllisiksi toisen maailmansodan jälkeen, mutta korvasitte kaikki vääryydet kovalla työllä.

Turun akatemia, joka perustettiin aikanani Ruotsin valtakuntaan, toimii edelleen Helsingin yliopistona. Suomesta on tullut suurempi sivistysvaltio, kuin olisin osannut koskaan kuvitella.

Onnea sadasta vuodesta, ja toivottavasti niitä tulee vielä satoja lisää!


Rakkaudella ja onnitellen,

Kristiina


kuvalähteet: http://bit.ly/2g11NTl http://bit.ly/2fYnCBx http://bit.ly/2f6XFSV http://bit.ly/2fYbe5Q

Synnyin vapaana, elin vapaana ja vapaana tulen kuolemaan

Hei taas,

nyt jatkan kertomustani elämästäni, kun luovuin kruunustani Ruotsissa kesäkuussa 1654.

Syitä kruunusta luopumiseen riitti. Taloustilanteemme oli heikko ja jouduimme tekemään monia epätoivoisia ratkaisuja, enkä voinut pitää yllä kulttuurista tasoa Ruotsissa niin kuin olisin halunnut. Halusin olla hyvä ja antelias kuningatar, ja olin antanut paljon tunnustuksia ja tiloja uskollisille ruotsalaisille. Se osoittautui kuitenkin taloudellisesti ongelmaiseksi ratkaisuksi ja olin valmis myöntämään virheeni. En ollut parhaimmillani kuningattarena, vaikka minut oltiinkin koulutettu siihen. Olin myös kiinnostunut katolisesta uskosta, ja sitä ei pidetty hyvänä kiinnostuksen kohteena luterilaiselle kuningattarelle. Hallintoaikanani valtakuntani itäinen osa Suomi, oli läänitetty lähes kokonaan aatelisille suvuille. Millainenkohan paikka Suomesta tulisi jos se ei olisi enää osa Ruotsia tai aatelisten hallussa?

Halusin olla vapaa ja itsenäinen, enkä ollut kiinnostunut perhe-elämästä. Siihen minua kuitenkin yritettiin pakottaa painostamalla minua naimakauppoihin. Päätin mieluummin lähteä elämään toisenlaista elämää, joten ilmoitin luopuvani kruunusta.

Säädyt sopivat nopeasti elatuksestani ja sain myös muita oikeuksia, kuten oikeuden suvereniteettiin ja hoviväkeni hallitsemiseen ja vastuuvapautukseen velasta. Seuraavana päivänä hylkäsin minulle tarjotun laivueen, ja lähdin maasta valepuvussa Manner-Eurooppaan. Asuttuani ensin jonkin aikaa Antwerpenissä jouduin panttaamaan monia rakkaista arvotavaroistani, jotta rahani riittäisivät juokseviin kuluihin. Käännyin Brysselissä salaa katoliseksi, ja viivyttyäni siellä vuoden, jatkoin matkaani Roomaan.

Katoliseen uskoon kääntymiseni oli monille valtava järkytys Ruotsissa. Toivon että vielä jonain päivänä jokainen saa Ruotsissa uskoa mihin haluaa, ja elää uskonsa mukaisesti ilman vastustusta.

Saavuin Roomaan 1655 juhlallisin menoin, ja otin käyttöön uuden nimeni, Maria Alexandra. Asetuin asumaan Farnesen palatsiin, kun nykyään olen asunut jo pitkään Riarion palatsissa. Kirjoitan teille tätä tarinaani Kristiinana, sillä se on edelleen virallinen nimeni. Olen tutustunut täällä moniin merkittäviin katolisiin ja saanut rakkaita ystäviä. Rakkain ystäväni ja ihailuni kohde on kardinaali Decio Azzolino. Toivon saavani elää elämäni täällä loppuun asti, ja toivon että asiat Ruotsissa ovat hyvin ja kansalaiset ovat onnellisia. Olen käynyt vanhassa kotimaassani kaksi kertaa ja todennut ilokseni valtakunnan voivan hyvin.

Kuvissa on rakas Decio ja kotini, Palazzo Riario.

Kristiina

(kuvalähteet: http://bit.ly/2gbiuPE ja http://bit.ly/2fTJUb5)
(muut lähteet: www.tiedetuubi.fi/ihmiset/ruotsin-kuningatar-luopui-kruunusta ja Wikipedia: Kuningatar Kristiina)

Aikani kuningattarena ja hallitsijana

Hei taas!

Tänään jatkan kesken jäänyttä kertomustani elämästäni. Jäin kohtaan jossa täytin 18 vuotta, ja sain samaan aikaan täyden vallan hallita Ruotsia.

Otin valtaistuimen vastaan 8. joulukuuta 1644. Olimme osallisena suureen sotaan, jota käytiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella. Halusin alusta asti hallita itse, sillä siihen minut oltiin kasvatettu. Siitä syystä jouduinkin riitoihin Axel Oxenstiernan kanssa, joka oli tottunut hallitsemaan ja päättämään asioista. Välimme palasivat kuitenkin normaaleiksi kunhan sain hänet irrotettua vallasta, jota hän luuli edelleen pitävänsä, ja annoin hänen vaikuttaakin ulkopolitiikassa.

Minulla oli hovissani muutamia suosikkeja, joiden seurasta nautin erityisesti. Magnus Gabriel De la Gardie oli suuri ihastukseni hallintovuosieni alkuaikoina. Olin kiintynyt myös hovinaiseeni Ebbaan, joka oli minulle uskollinen ja läheinen. Hallintovuosieni aikana pääsin aateloimaan yli 300 sukua, muun muassa velipuoleni Kustaa Kustaanpojan, josta tuli odotuksieni mukaisesti vielä tärkeän aatelissuvun nokkamies.

Muutin Ruotsin kulttuuriseksi ja koulutusta arvostavaksi sivistyksen kehdoksi. Sain kuningattarena tukea oopperaa ja balettia, kehittää koulutusta ja kutsua tärkeitä sivistyshahmoja, kuten René Descartesin, hoviini vierailemaan. Suomeen, jossa minä sain alkuna Turun hovissa, perustettiin Turun akatemia. Ajatella että se akatemia saattaa toimia vielä kauan kuolemani jälkeen.

Sain tehtyä paljon hyvää vallassa ollessani, mutta en myöskään onnistunut täydellisesti. Vaarallinen tilanteemme ei ollut hyvä, sillä esimerkiksi Suomen pitäminen verottomana aatelisläänityksenä ei ollut viisain päätökseni. Hovin menot olivat valtavat. Toisaalta en tiedä millainen maailma olisi jos kaikilla olisi sama päätösvalta, ja kaikki olisivat samanveroisia. En tiedä millainen paikka Ruotsi olisi jos meillä ei olisi itäistä aluettamme Suomea.

Syitä kruunusta luopumiseeni siis oli, mutta siitä kerron myöhemmin.

Kristiina

(kuvalähde: http://bit.ly/2fQhDQr )

Nuoruuteni Ruotsissa

Hei rakkaat lukijani!

Ajattelin tässä kirjoituksessa avata teille lapsuuttani ja nuoruuttani, joista kuulitte jo hieman.

Synnyin siis Ruotsissa vuonna 1626 kuninkaalle ja kuningattarelle. He olivat jo pitkään toivoneet poikalasta kruununperijäksi, ja kunnialaukauksetkin olivat jo kanuunoissa odottamassa syntymäni julistamista. Itse asiassa syntyessäni kuninkaalliset kätilötkin jo ilmoittivat isälleni pojan syntyneen, ja vasta tätini kertoi isälleni minun olevan tyttö. Koska vanhemmilleni oli jo syntynyt kolme lasta kuolleena, isäni otti minut iloisena vastaan sukupuolestani huolimatta, Jo seuraavana vuotena hän julisti minut kruununperijäkseen, ja kuningattareksi ellei aviollista poikaa syntyisi.

Näin isäni viimeisen kerran vain kolme-vuotiaana tyttösenä, kun hän lähti taistelemaan Saksaan
katolisia vastaan. Hän kuoli vain muutaman vuoden kuluttua vuonna 1932. En tiedä kaikkea hänen kuolemastaan, mutta kuulin lapsena huhuja siitä. Kuulemma hänet oltiin löydetty hevosen tallaamana ja miekan lävistämänä, ilman vaatetusta. Olin surullinen hänen kuolemastaan, ja se myös muutti omaa rooliani hovissa.
Isäni muotokuva on oikealla puolella tekstiä.

Luonnollisesti isäni kuoltua äitini Maria Eleonoora huolehti minusta, mutta valtiopäivillä Ruotsissa 1634 päätettiin, että hän ei ole sopiva kasvattaja minulle. Minusta äidiltäni löytyi kaikki aikamme naisen hyveet ja paheet. Jo ennen kuolemaansa isäni oli nimittänyt valtakunnankansleri Axel Oxelstiernan holhoojakseni. Sain kaksi vuotta myöhemmin myös uuden kasvattajan, isäni sisaren kreivitär

Katariinan joka oli hoitanut minua jo pienenä isäni ollessa matkoilla. Katariinan kuoltua vain kahden vuoden kuluttua sain kaksikin kasvatusäitiä huolehtimaan minusta. Vasemmalla puolella tekstiä on kuva äidistäni.

Valtiopäivillä päätettiin myös kasvatuksestani, sillä minun täytyi oppia kaikki naiselle kuuluvat taidot ja toisaalta kaikki kuninkaalta vaadittavat taidot. Minusta täytyi tulla hyvä hallitsija, hyvä luterilainen ja minut täytyi saada "kiintymään" valtakunnan neuvostoon, säätyihin ja alamaisiin.  

Suhteeni holhoojaani Axel Oxelstiernaan olivat aluksi hyvät. Hän oli
tasapainoinen ja rauhallinen ihminen, joka teki hyvää valtakunnalle. Kasvettuani vanhemmaksi ja lähestyessäni aikuisuutta minusta alkoi kuitenkin tuntua että hän käytti hyväksi ikääni ja sukupuoltani. Olin jo valmis aloittamaan täysi-ikäistyttyäni täydet toimenpiteet häntä vastaan, mutta saimme kuitenkin soviteltua riitamme.
Laitoin vielä oikealle puolelle tekstiä muotokuvan holhoojastani.

Nyt olenkin päässyt tarinassani jo aikuisuuden maailmaan, josta jatkan ensi kerralla.

Kristiina

(kuvalähde Axel Oxenstierna: http://bit.ly/2fzOoBl)
(kuvalähde Maria Eleonoora: http://bit.ly/2elHNwY)
(kuvalähde Kustaa II Adolf: http://bit.ly/2eVkhmL)
(muut lähteet: Wikipedia: Brandenburgin Maria Eleonoora; Kuningatar Kristiina; Axel Oxenstierna; Lutzenin taistelu, Kustaa II Adolf)

Tervetuloa blogiini!

Roomassa 1685

Kun kirjoitan tätä, olen jo vanhahko nainen. Kirjoitan tätä blogia teille, sillä haluan jakaa elämäntarinani johon mahtuukin paljon tapahtumia. Aloitan blogini kertomalla hieman itsestäni.
Lisään tekstini joukkoon myös muotokuvan, joka minusta maalattiin nuorena.

Synnyin Ruotsissa joulukuussa 1626 kuningas Kustaa II Aadolfille ja Maria Eleonooralle. Menetin isäni jo 5-vuotiaana, kun hän kuoli sodassa, ja minusta tuli Ruotsin kunigatar, joskin Ruotsia hallitsi puolestani holhoojahallitus. Äitini huolehti minusta seuraavat kaksi vuotta, mutta Ruotsin valtiopäivillä 1634 päätettiin että minulle täytyy nimittää toinen huoltaja. Suhteeni äitiini olikin alusta asti hankala, sillä hän oli hyvin epävakaa ihminen. Samoilla valtiopäivillä keskusteltiin siitä miten minut täytyy kasvattaa hyväksi hallitsijaksi ja lisäksi hyväksi luterilaiseksi.

Kasvoin aikuiseksi erilaisten holhoojien kanssa, ja 18-vuotiaana sain kuningattaren vallan. Hallitsin Ruotsia kunnes vuoden 1654 kesäkuussa luovuin Ruotsin kruunusta. Lähdin jo seuraavana yönä matkalleni kohti Manner-Eurooppaa pukeutuneena valepukuun. Käännyin katoliseksi salaa Brysselissä ollessani, ja matkasin kohti Roomaa, missä edelleen asun.

Olen kiinnostunut hyvin monista asioista kuten lääketieteestä, filosofiasta ja kulttuurista. Kuningattarena tuin oopperoita ja baletteja, sekä kirjoitin ja näyttelin itse. Minut kasvatettiin kuninkaaksi, vaikka olenkin nainen, ja sen takia olen sivistyneempi kuin moni aikalaisnaiseni. Puhun kahdeksaa kieltä, ja olen hyvin kiinnostunut teologiasta. Vaikka olen uskonnollinen, en ole rajoittunut pimeään koppiin lukemaan Raamattua, vaan synnyin vapaana, elin vapaana ja tulen kuolemaan vapaana.

Kristiina

(Kuvalähde http://bit.ly/2fyydXm )
(muut lähteet: Wikipedia: Kunigatar Kristiina, Kaikkien aikojen historia 5)